Alkukevennys eli kuva kappelista(ko?)!

Tämmöisen näpsäisin tuossa kauppamatkalla.

Uskokaa tai älkää mutta se on klubi!

Sitten asiaan...

Tänään olin hyvin vihainen. Vain kultainen brittiläinen kohteliaisuus aika ajoin on jääsydämeni ja norsunvittu-naamani voinut tänään sulattaa. Kyllä, nyt on ollut sitä ultimaattista 'heittelen ohikulkijoita kivillä' -vihaa. Nimittäin kun muut lähtivät käppäilemään yliopistolle, minä käppäilin ihan vain suihkuun vailla huolta huomisesta. Tai ennemminkin huolia repullinen, koska minulla ei ole mitään käryä mitä kursseja otan, milloin ja miksi. Olen varmasti tehnyt helvetisti syntiä edellisessä elämässäni tai jotain, koska mikään ei vain toimi niin kuin pitäisi. (Luultavasti olin yksi niistä tyypeistä jotka ohittivat sen tyypin jota samarialainen sitten auttoi. Tai se joka keksi sukkahousut.)

Vastoinkäyminen numero 1: Leeds Met ei lähetä hyväksymistä koulupaikasta missään järjellisessä ajassa vaan ihan mukavan 3 kuukauden odottelun jälkeen. Tai jos totta puhutaan niin kahden ja puolen kuukauden. Harmi ettei tuo ensimmäinen hyväksyntä tullut perille asti, vaan sain soittaa miljoonannen kerran saarivaltioon et missäs se paperi on?

Vastoinkäyminen numero 2: Paperin mukaan minut hyväksyttiin viideksi kuukaudeksi bisnes-linjalle. Tässä kohtaa ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Soitin taas ja sain sen oikean paperin hyppysiini, josta päästäänkin....

Vastoinkäymiseen numero 3: Minun paperissani ei lue koordinaattoria vaihtoni ajaksi. No ei se mitään. Eiköhän pian selviä.

Vastoinkäyminen numero 4: No ei vittu selviä! Minun koordinaattorini ei ole enää koko laitoksessa. Minulle annetaan uusi ja kummastelen että henkilö on design-puiolelta, mutta ei se mitään. Laitan herralle viestiä.

Vastoinkäyminen numero 5: Herrahan yllättäen vastaa ettei ole mun koordinaattori. Piste. Ei neuvo kehen mun kannattaisi ottaa yhteyttä. Ei mitään. Tässä vaiheessa on jo perjantai ja kurssit alkavat maanantaina. Jippiii....

Vastoinkäyminen numero 6: Maanantai. Suihku. Ei. Kursseja. Ei. Koordinaattoria. Ei. Koulua. Mitä. Paskaa.

Odottelen vielä yhtä vastoinkäymistä, koska seitsemän olisi aika mukava sellainen maaginen luku!

Onneni kuitenkin kääntyi tänään kun käväisin exchange officessa. Sieltä otettiin yhteyttä tiedekuntani johonkin pääjehuun ja asiat alkoivat rullaamaan. Tuossa tunti sitten otin yhteyttä kyseiseen naishenkilöön, ja nyt minulle on huomiseksi sovittu 10am tapaaminen koordinaattorini kanssa! Viimeinkin. En vain voi käsittää mikä tässä nyt oli niin vaikeaa. Miksi siinä meni niin kauan? Miksi oli välillä niin vaikea muistaa etten opiskele muotoilua, tai että minäkin voisin osallistua maanantaina alkaville kursseille? Rakastan Leedsiä mutten tiedä voinko tämän sydäntä riistävän puolen vuoden jälkeen suositella tätä yliopistoa vaihtareille. Kaikki on ollut liian vaikeaa. Toivon että opetuksen taso on todella huikaiseva.  

Nyt on vähän parempi mieli vaikka ärsyttää silti. Onneksi kävin ostamassa vähän lohturuokaa kaupasta.

200g Nutella oli vain punnan purkki, niin oli pakko ostaa vaikkei edes tehnyt mieli. En suostu myöntämään olevani tarjousten uhri. 5 croissanttia oli myös punnan. Nams.

Pakastimeen eksyi myös tämmöinen kun oli tarjouksessa, £3!

Koska mulla ei ollut mitään parempaakaan tekemistä sain myös hieman seikkailla keskustassa, ja eksyin ihan vahingossa Leedsin kuvankauniiseen keskuskirjastoon.

Kirjaston sisäänkäynti.

Hankin samalla reissulla sitten kirjastokortin, ja lainasin yhden kirjan sekä tanskan kielen opetuspaketin! Että mä rakastan tanskaa. Se on maailman seksikkäimpien kielten top 10:ssä. Siis mun listalla. Ja mun tarvitsi tulla Brittein saarille asti oppiakseni Tanskaa. Elämä on ärsyttävä ihme!