Toisinaan tunnen itseni niin maalaiseks.
Isoimmassa kaupungissa jossa olen koskaan asunut.
Isommassa kaupungissa kuin mitä Suomi tarjoaa.
Meillä on tasan se yksi kaupunki.
Helsinki.
 
Joskus vihaan olla outo, jörö suomalainen jonka kieltä kukaan ei ymmärrä.
(Paitsi virolaiset, ja sekin vain ärsyttää kun ne ymmärtävät meitä paremmin kuin me niitä.)
Me ollaan kaukana kaikesta, ja asutaan metässä tai pellon reunassa.
En mä osaa koko ajan kysyä kuulumisia, viljellä kohteliaisuuksia.
Olla koko ajan sosiaalinen.
Hymyillä, tervehtiä.
Ja kun selitin tätä sille yhdelle norjalaiselle, se luuli että vihaan Suomea.
En vihaa.
Suomalaisii vihaan joskus.
Joskus ärsyttää olla ulkopuolinen Euroopasta, koko muusta maailmasta.
Olla pieni kansa jonka sanalla ei ole mitään merkitystä maailman politiikassa..
Mutta ei.
En minä Suomea vihaa.

 

Mä rakastan puusaunaa.

Mä rakastan takan lämpöä talvipakkasella.

Mä rakastan saunavihdan tuoksua, sukkapuikkojen kalinaa.

Mä rakastan aamuyön usvaa syksyn pimeydessä.

Mä rakastan myös järviveden pehmentämiä hiuksia, ja loppukesän kipakoita kesäöitä, kun on niin kylmä ettei pelkällä t-paidalla pärjää, mutta niin lämmin että farkkutakki riittää.

Rakastan palavan puun tuoksua, nuotion räiskettä.

Mä rakastan sitä kun mä saan olla oma ujo, äreä itseni, eikä kukaan siihen nokkaansa kopauta.

Rakastan sitä kun saan murahtaa kassalle, eikä tarvitse katsoa ketään silmiin.

Mä rakastan sitä kun ei tarvitse hymyillä tai sanoa kenellekään mitään.

Rakastan pikkukaupunkien autioita öisiä katuja, ja syysöiden valottomia vain rekkojen valtaamia teitä.

Mä rakastan puita ja metsiä, ja sitä miltä aamukasteinen metsä tuoksuu.

Mä rakastan koivunlehtien ja ketunleipien makua.

Ja vastatervattuja puutaloja, sitä tuoksua.

Rakastan mustikoita ja punaviinimarjoja, tuoreena pensaasta.

Mä rakastan talven tuoksua myöhäissyksyllä.

Mä rakastan paistettuja kanttarelleja sekä pihlajanmarjojen kirpeyttä.

Mä rakastan sammalmättäiden pehmeyttä paljaiden varpaiden alla.

Kyllä mä rakastan Suomea.

 

Joskus sitä vain toivoisi olevansa hieman 'eurooppalaisempi'.