tiistai, 24. syyskuu 2013

Mitä voin tehdä Englannissa, mutta en Suomessa?

Lista listojen rakastajalta. Minun tuntojani suomalaisista normeista, ja omasta asemastani naisena Suomessa ja Englannissa.

Mitä koen voivani tehdä Englannissa mutta mitä en tekisi (melkein) mistään hinnasta Suomessa?

- Lisätä ihmisen Facebookkiin ensitapaamisella.

- Antaa puhelinnumeroni ihmiselle ensitapaamisella, tai kysyä toisen numeroa.

- Varsinkaan mieshenkilöille. Suomessa kokisin painetta siitä että jos en ajattele herrasta mitään sen kummempaa, hän kuitenkin luulee niin ja kiusaantuu. Tai jos pidän miehestä, minä kiusaannun koska ajattelen että hän miettii jotain kummaa minusta.

- Sanoa naapureille hei, vaikken olisi koskaan heitä nähnytkään.

- Hymyillä naapureille ja muille tuntemattomille 'ilman syytä'.

- Mennä syntymäpäiville joiden syntymäpäiväsankaria en tunne.

- Mennä naapurirapun kotibileisiin vaikken tunne juhlien isäntää.

- Suvereenisti puhua kaikille.


Mitä koen voivani tehdä Suomessa mutta en mielelläni Englannissa?

- Murahdella ihmisille.

- Jättää pyytämättä anteeksi kun törmään ihmiseen.

- Olla kysymättä kuulumisia joka saamarin puolitutulta!

- Juoda kuin suomalaiset.

Olen ollut Englannissa vasta hyvin lyhyen aikaa. Siksi joudun kaiken aikaa hokemaan itselleni, että älä nyt innostu liikaa. (Koska tiedän ihmisiä jotka Suomessa tekisivät tämän puolestani...) Olen kuitenkin helposti innostuva ihminen, en vain pysty olemaan tyynen rauhallinen.

Käsitykseni Englannista on muuttunut hyvin paljonkin vaikka olen aivan vasta tullut tänne. Olen toki ollut täällä kaksi kertaa aiemmin, mutta on täysin erilaista oikeasti asua maassa, taistella byrokratiaa vastaan ja tutustua ihmisiin.

Luulin että Englanti olisi vähän Eurooppalaisempi versio Suomesta, mutta täällä olenkin se kummallinen suomalainen tyttö kaukaa Pohjolasta. En ole yhtään kuin britit. Musta huumori tuo mielestäni yhtenäisyyttä, mutta silti kaikki on niin erilaista. Briteissä mikään ei toimi, he ovat tästä huolimatta kuitenkin tyyniä ja kohteliaita. Miehet laukovat kohteliaisuuksia naisille. (Ei suomalaiseen tapaan sikakännissä: "Hyvät tissit!" Ja jos tätä ah, kohteliaisuutta ei arvosta Suomessa niin haukut tulevat päälle. "Ruma lehmä oletkin.")  Brittimiehet sanovat oikeasti kivoja asioita. Niin kivoja, että jos joku sanoisi minulle niin suomeksi, niin nauraisin räkäisesti ja käskisin Romeon painua kuuseen. Mutta se johtuu vain siitä ettei semmoinen sovi suomalaiseen suuhun eikä suomen kieleen.

En halua tällä tekstillä alentaa suomalaista mielenlaatua tai miehiä, totean vain että kaikki täällä saarivaltiossa on hyvin erilaista. On jännää huomata miten suuret kulttuuriset erot voikaan kahdella länsimaisella valtiolla olla.

Suomessa rakastan sitä että kaikki toimii ja saan olla rauhassa oma itseni ilman että kukaan noteeraa, tai jos noteeraa niin minun ei tarvitse siitä yleensä tietää. Englannissa rakastan sitä kun saan olla prinsessa. Jonka tornissa ei saa lämmintä vettä, ja jonka ikkunoista vetää. Ja saamarin kämppis käy kokoajan aukomassa ikkunoita, eikä pyyhi keittiön tasoja. Jumankauta.

maanantai, 23. syyskuu 2013

Taas yksi epämääräinen postaus ruuasta ja elämästä

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Olen viimein aloittanut kursseille osallistumisen, olemassaoloni tunnustetaan Leeds Metissä, ja olen käynyt useammissakin juhlissa piipahtamassa.

Osallistun todella mielenkiintoiselle kurssille Film Art, joka on luentomuotoinen kurssi Elokuvasta taiteena, ei Hollywoodin massatuotantona. Kurssin aikana katsotaan kokonaisia(!!) lyhyt- ja kokoillan elokuvia, keskustellaan ja käydään teoriaa läpiä. Kurssin aikana on myös tehtävä 2000 sanan essee joka huolettaa hieman koska englanti on vasta toinen kieleni. Ehkä siitä kuitenkin selvitään.

Osallistun myös käsikirjoittamisen ja äänen workshoppeihin, mutta niistä sitten enemmän kun kyseiset kurssit alkavat. Alku ilmeisesti maasta riippumatta taidealoilla on hieman hidas ja takelteleva... 

Onneksi olin ekalta luennoltani myöhässä ja vielä väärässä luentosalissa, niin jouduin vahingossa tutustumaan muutamaan samassa tilanteessa olevaan luokkatoveriini, ja eksyin luennon jälkeen lounaalle läheiseen pubiin!

20130918_104831%20%E2%80%93%20Kopio-norm

Luennolla.Tokassa rivissä hyvin hauskassa seurassa! Vierustoverini kävi mm. tauolla ostamassa kynän ja vihon. Arvostan. Tästä jo arvasin että minulla tulee olemaan hyvin kotoisa olo. Luokkani Suomessa on maailman paras mutta uskon tämän olevan ihan kelpo korvike.

20130918_122034%20%E2%80%93%20Kopio-norm

pybilöynäs!!!

20130919_145218-normal.jpg

Erään ystäväni kanssa eksyin viime viikolla myös buffettiin jossa oli myös buffettijälkkäri. Ihan jees. Rakastan kaikkea makeaa mutta tuolla tuli kieltämättä vähän huono olo. Keskellä oleva kuppi ei ole suinkaan shotti vaan jellyä!

Viikonloppuisin on ihan turha yrittää tehdä mitään ostoksia. Kadut ja putiikit ovat täynnä ihmisiä. Silloin on parasta tyytyä vain ikkunashoppailemaan, ja nauttiman sen sijaan lukemattomista katusoittajista ja muusta kulttuurista mitä Leeds tarjoaa.

20130921_163945%20%E2%80%93%20Kopio-norm

20130921_163413-normal.jpg

20130921_153136-normal.jpg

Kauppahalli!

20130921_144848-normal.jpg

20130921_144638-normal.jpg

20130921_143206%20%E2%80%93%20Kopio-norm

Tiedän että brittitytöt pukeutuvat pieniin vaatteisiin mutta oikeasti... Legginssishortsien päällä kiiltävät pikkuhousut!!! (Kyllä, yritin suorittaa kuvauksen hyvin vaivihkaa!)

Tänään oli aika mitäänsanomaton päivä. Hieman koulua aamulla jonka jälkeen eksyin hetkeksi keskustaan, ja löysin pienen jenkkikarkkiputiikin ja arvatkaas mitä muuta...:

20130923_120449-normal.jpg

1. (Tämmöisiä karkkejahan suomessa ei taida enää edes saada myydä!)

20130923_120230-normal.jpg

2. Syömäkelpoisia karkkeja!!!! Ja olin niin ymmyrkäisenä että jäi tuo Fazerina (ultimaattinen rakkauteni) hyllyyn.

029-normal.jpg

Nämä sitten lähtivät matkaan. Että nyt taitaa melkein turhaan äiti pistää mulle pakettia. Tuplaa tuolla ei tosin myyty ja sitä pitäisi olla Suomesta tulossa! Kalliitahan nämä oli mutta on sen arvoista, kun ainot brittikarkit jotka mulla menee alas ovat viinikumit.

024-normal.jpg

Brittijuusto ei oikein sovellu höyläämiseen... Höylähän tuli matka-arkussa maahan, koska Englannissa ei myydä juustohöyliä. Hyvää tämä kuitenkin on. Parempaa kuin se muka-cheddar jota saa Suomessa aamupalajuuston muodossa.

021-normal.jpg

Löysin myös pussimuusia joka pelasti elämäni! Sitä olikin haettu. Brittiruokakauppojen rakenne ei vain ole vielä täysin hahmottunut minulle.

20130917_235259%20%E2%80%93%20Kopio-norm

Kaks ihanaa ja Headphone-disco = Ovelta saat kuulokkeet joiden naviskaa painamalla voit valita kahdesta DJ:stä kumpaa haluat milloinkin kuunnella. Biisit ovat kliseisiä ja karmeita (Baby one more time, wannabe...) ja mukana kuuluu laulaa. Muuten klubi olisi hiljainen, mutta jos otat kuulokkeet pois kuulet koko salin rääynnän.

Eksyin myös erään Miken synttäreille. Nimeomaan erään koska ennen päivänsankarin näkemistä minulla ei ollut hajuakaan kuka hän on! Pelasin varman päälle ja ostin hassun kortin ja pullon vodkaa. Ja tietenkin unohdin kuvata ne... Mike oli kuitenkin iloinen ja tosi hyvä tyyppi. Selvisi että Puolassa juodaan paljon vodkaa. 

20130921_220251-normal.jpg

Saksa- ja norskapoijjaat syndeil.

20130921_212822-normal.jpg

Juhlat olivat hyvin elegantit kuten kuvasta näkyy!

20130921_220312-normal.jpg

20130921_230843-normal.jpg

Maskimies jonka nimesin Lukakseksi, ennen kuin hän suostui paljastamaan todellisen identiteettinsä. Ihana ihminen joka puhuu hassun hauskaa brittienglantia.

Loppusanana, sitä ajattelin tänne tullessaan että JES puhdas alku, nyt voit olla mitä tahansa. Ja sitä kuitenkin päätyy olemaan vain oma itsensä. Saksalainen kämppikseni ei ymmärrä tyhjän nauramistani tai muita soaalisia outouksia, mutta onneksi norjalainen ystäväni Tim arvostaa kummallisuuksia hyvin korkealle.

Bless ya, stay safe!

 

perjantai, 20. syyskuu 2013

Päivä jona minusta tuli aikuinen

"Mulla on Nutellaa. Ja croissantteja. Ja Pretty Woman. Mun elämä on täydellistä!"

- Eräs tuttu. En minä. Missään tapauksessa. Ei.


Joku voisi heittää villin veikkauksen että tänään on ollut tylsä päivä. Ensimmäinen laatuaan täällä. Syynä tähän on se, että vaikka olen viimein päässyt yliopiston luentosalien penkkejä kuluttamaan (vaikka tilanne on vielä vähän hektinen), minulla ei turhan paljon ole sitä aktiivista luennoilla istumista. Harmi että kaikilla muilla on.

Onneksi vapaapäiväni alkoi kuitenkin vauhdikkaasti kello 8.00 aamulla! Joku mestari aiheutti viikon toisen palohälytyksen. (Toinen siis pelkästään tässä rapussa.) Tässä talossahan on niin että jos joku palohälytin havaitsee käryä, niin jokaikinen rapun palohälytin alkaa soimaan. Eli yhdessä asunnossa soi sitten 6 palohälytintä. Kiitos tästä. Minä ja vaaleanpunainen pyjamani sitten kipitimme kiireen vilkkaa takapihalle odottamaan ylemmän tahon lupaa palata sisälle. Olin kyllä hyvin iloinen lämpimästä pyjamastani, kun huomasin yhden nuoren miehen pelkkä pyyhe lantioillaan. Ihan hyvännäköinen poika mutta minua nauratti. Pohdin eikä pojalla ollut tosiaan aikaa napata edes hupparia mukaansa vai halusiko hän vain esitellä vaivalla treenaamiaan vatsalihaksia. Just saying... 

Koska minulla ei ollut mitään tärkeitä missioita suoritettavana tälle päivälle, päätin valmistaa herkullisen aterian. Harmi että kattilani on naapurivisiitillä joten spagetit jäivät keittämättä. Tuoremakkara oli kuitenkin todella hyvää!

021-normal.jpg

Chorizo on rakkaus!

022-normal.jpg

Luomumunia!

031-normal.jpg

Nämä teet ovat odottaneet kaapissa jo yli viikon vedenkeitintä. Harmi että ostamastani keittimesät puuttui pohja... Ja kun se kattilakin on seikkaillu, niin saavat odottaa vielä hetken.

007-normal.jpg

Koska olen maitoneurootikko (kyllä, se on termi!) olen ostanu pelkästää soija- ja kauramaitoa. Ne muoviset kanisterit epäilyttävät minua. Täällä myydään maitoa myös lämpimässä. Mietin että millaisia myrkkyjä sen säilömiseen on käytetty...

016-normal.jpg

Etsin kermaa pastakastikkeelleni. Toivon että tämä on aivan normaalia kuohukermaa. Yksi hankalimpia missioita Suomen ulkopuolella ovat mielestäni maitotuotteet. Ne ovat niin yksilöllisiä jokaisessa maassa. Kaupassa käynti muutenkin on melkoinen mysteeri. Mikään ei ole siellä missä luulisi, ja hyllyt pursuavat kaikkea outoa.

026-normal.jpg

Kanasipsejä. Eivät ole hyviä, mutta ehkä joku epätoivoinen sunnuntaiaamu ne ovat pelastukseni? Ja niitä on noin monta vain siksi että isompi pussi sisälsi monta pientä!

033-normal.jpg

Kuva keittiöstämme. Se on iso mutta muualla oli hieman sekaista ja rumaa joten siksi vain tämä otos. Tarkoitukseni on paljastaa myös muita kotini saloja jahka inspiroidun.

Sitten se pääasia, eli otsake. Tänään tosiaan Royal Mail toi minulle julistuksen siitä että olen astunut aikuisten ihmisten maailmaan, ja jättänyt lapsuuden kauas taakseni.

Tittididiiiii!

Torven töräyksiä!

Aploodeja!

Fanfaareja!

Konfetteja!

Lasten naurua!

Äitien kyyneliä!

004-normal.jpg

Kyllä, minulla on shekki-vihko!


keskiviikko, 18. syyskuu 2013

Tulevaisuus auki, huonolla tavalla

Mulla on ollut muutama hyvin vaikea päivä. Mä olen itkenyt julkisesti ihmisen edessä jonka tapasin ensimmäistä kertaa. Mä olen vapissut. Mä olen stressishoppaillut asioita joita en tavallisesti osta. Mä olen kävellyt yksin kaupungilla yöllä, ja ostanut kanaburgerin hyvin epämääräiseltä kojulta. Jos kuulostaa yhtään huvittavalta se johtuu vain siitä että, mulla on tapana yrittää saada ihmiset nauramaan, sillon kun mua eniten itkettää.

Hetken kaikki täällä oli hyvin epävarmaa. Vieläkään en voi sanoa olevani 100 % vakuuttunut siitä miten mun elämä jatkuu seuraavat 10 kk. Ja tämä ei johdu mistään mun omasta mokasta. Kerrankin voin myöntää että mä olen tehnyt kaiken huolella ja oikein. Mun Suomen kv-toimisto on vakuuttanut että mä en ole tehnyt mitään väärä, ja vika on kokonaan mun vaihtokoulussa. Mä haluankin kiittää KyAMK:in kv-toimiston Heidiä siitä tuesta jonka hän on mulle antanut kun mä olen yksin joutunut kohtaamaan byrokratian kummallisuuksia, ja epäkohtia. Mä en pysyisi pystyssä ilman hänen tukea ja apuaan. Mä haluan kiittää myös Leeds Metropolitan Universityn Exchange Officen Hannahia, joka on myös mua tukenut, ja vakuutellut etten ole tehnyt mitään väärää, eikä vika ole mussa vaan systeemissä.

Juttuhan on se että jostain oikusta kukaan ei tuntunut tietävän mun tulosta, tai mun koulun erasmus-sopimuksesta. Ja sitten mulle sanottiin että voit jäädä hyvän portfolios vuoks, muttet välttämättä 10 kuukaudeksi. Koordinaattoria ei löytynyt. Aloitin luennot myöhässä. Kaikki oli sotkua.

Tänään aloitin teoriakurssin Film Art, joka oli äärimmäisen mielenkiintoista. Elokuvan tutkimista taiteellisen, ei niinkään kaupallisen elokuvan kannalta. Tutustuin myös tulevan lukukauden asiakastilauksiin esittelytilaisuudessa. Luokkatoverit olivat hirveän mukavia, maikat rentoja. Mä olen vain nyt hyvin väsynyt, ja vaikka kaikki hokevat että asiat järjestyy mä en jaksa uskoa. Tää on ollut alusta asti semmoista sählinkiä että viimeisetkin rippeet mun uskosta on vajonneet jonnekkin mun ulottumattomiin. Ne meni siinä hetkessä kun tajusin ettei kukaan tunne mua tai mun portfoliota.

Mä olen hyvin väsynyt. Mun piti laittaa tänne kuva isoimmasta hot dogista jonka oon nähny. (Mun eräs luokkatoverini söi sen kun käytiin lounaalla pubissa.) Tai kampuksesta. Tai luentovihosta ja kahvista. Mutta en mä nyt jaksa. Katsellaan.

maanantai, 16. syyskuu 2013

Pari sanaa Suomesta ja suomalaisuudesta

Toisinaan tunnen itseni niin maalaiseks.
Isoimmassa kaupungissa jossa olen koskaan asunut.
Isommassa kaupungissa kuin mitä Suomi tarjoaa.
Meillä on tasan se yksi kaupunki.
Helsinki.
 
Joskus vihaan olla outo, jörö suomalainen jonka kieltä kukaan ei ymmärrä.
(Paitsi virolaiset, ja sekin vain ärsyttää kun ne ymmärtävät meitä paremmin kuin me niitä.)
Me ollaan kaukana kaikesta, ja asutaan metässä tai pellon reunassa.
En mä osaa koko ajan kysyä kuulumisia, viljellä kohteliaisuuksia.
Olla koko ajan sosiaalinen.
Hymyillä, tervehtiä.
Ja kun selitin tätä sille yhdelle norjalaiselle, se luuli että vihaan Suomea.
En vihaa.
Suomalaisii vihaan joskus.
Joskus ärsyttää olla ulkopuolinen Euroopasta, koko muusta maailmasta.
Olla pieni kansa jonka sanalla ei ole mitään merkitystä maailman politiikassa..
Mutta ei.
En minä Suomea vihaa.

 

Mä rakastan puusaunaa.

Mä rakastan takan lämpöä talvipakkasella.

Mä rakastan saunavihdan tuoksua, sukkapuikkojen kalinaa.

Mä rakastan aamuyön usvaa syksyn pimeydessä.

Mä rakastan myös järviveden pehmentämiä hiuksia, ja loppukesän kipakoita kesäöitä, kun on niin kylmä ettei pelkällä t-paidalla pärjää, mutta niin lämmin että farkkutakki riittää.

Rakastan palavan puun tuoksua, nuotion räiskettä.

Mä rakastan sitä kun mä saan olla oma ujo, äreä itseni, eikä kukaan siihen nokkaansa kopauta.

Rakastan sitä kun saan murahtaa kassalle, eikä tarvitse katsoa ketään silmiin.

Mä rakastan sitä kun ei tarvitse hymyillä tai sanoa kenellekään mitään.

Rakastan pikkukaupunkien autioita öisiä katuja, ja syysöiden valottomia vain rekkojen valtaamia teitä.

Mä rakastan puita ja metsiä, ja sitä miltä aamukasteinen metsä tuoksuu.

Mä rakastan koivunlehtien ja ketunleipien makua.

Ja vastatervattuja puutaloja, sitä tuoksua.

Rakastan mustikoita ja punaviinimarjoja, tuoreena pensaasta.

Mä rakastan talven tuoksua myöhäissyksyllä.

Mä rakastan paistettuja kanttarelleja sekä pihlajanmarjojen kirpeyttä.

Mä rakastan sammalmättäiden pehmeyttä paljaiden varpaiden alla.

Kyllä mä rakastan Suomea.

 

Joskus sitä vain toivoisi olevansa hieman 'eurooppalaisempi'.