"Mulla on Nutellaa. Ja croissantteja. Ja Pretty Woman. Mun elämä on täydellistä!"

- Eräs tuttu. En minä. Missään tapauksessa. Ei.

Joku voisi heittää villin veikkauksen että tänään on ollut tylsä päivä. Ensimmäinen laatuaan täällä. Syynä tähän on se, että vaikka olen viimein päässyt yliopiston luentosalien penkkejä kuluttamaan (vaikka tilanne on vielä vähän hektinen), minulla ei turhan paljon ole sitä aktiivista luennoilla istumista. Harmi että kaikilla muilla on.

Onneksi vapaapäiväni alkoi kuitenkin vauhdikkaasti kello 8.00 aamulla! Joku mestari aiheutti viikon toisen palohälytyksen. (Toinen siis pelkästään tässä rapussa.) Tässä talossahan on niin että jos joku palohälytin havaitsee käryä, niin jokaikinen rapun palohälytin alkaa soimaan. Eli yhdessä asunnossa soi sitten 6 palohälytintä. Kiitos tästä. Minä ja vaaleanpunainen pyjamani sitten kipitimme kiireen vilkkaa takapihalle odottamaan ylemmän tahon lupaa palata sisälle. Olin kyllä hyvin iloinen lämpimästä pyjamastani, kun huomasin yhden nuoren miehen pelkkä pyyhe lantioillaan. Ihan hyvännäköinen poika mutta minua nauratti. Pohdin eikä pojalla ollut tosiaan aikaa napata edes hupparia mukaansa vai halusiko hän vain esitellä vaivalla treenaamiaan vatsalihaksia. Just saying... 

Koska minulla ei ollut mitään tärkeitä missioita suoritettavana tälle päivälle, päätin valmistaa herkullisen aterian. Harmi että kattilani on naapurivisiitillä joten spagetit jäivät keittämättä. Tuoremakkara oli kuitenkin todella hyvää!

Chorizo on rakkaus!

Luomumunia!

Nämä teet ovat odottaneet kaapissa jo yli viikon vedenkeitintä. Harmi että ostamastani keittimesät puuttui pohja... Ja kun se kattilakin on seikkaillu, niin saavat odottaa vielä hetken.

Koska olen maitoneurootikko (kyllä, se on termi!) olen ostanu pelkästää soija- ja kauramaitoa. Ne muoviset kanisterit epäilyttävät minua. Täällä myydään maitoa myös lämpimässä. Mietin että millaisia myrkkyjä sen säilömiseen on käytetty...

Etsin kermaa pastakastikkeelleni. Toivon että tämä on aivan normaalia kuohukermaa. Yksi hankalimpia missioita Suomen ulkopuolella ovat mielestäni maitotuotteet. Ne ovat niin yksilöllisiä jokaisessa maassa. Kaupassa käynti muutenkin on melkoinen mysteeri. Mikään ei ole siellä missä luulisi, ja hyllyt pursuavat kaikkea outoa.

Kanasipsejä. Eivät ole hyviä, mutta ehkä joku epätoivoinen sunnuntaiaamu ne ovat pelastukseni? Ja niitä on noin monta vain siksi että isompi pussi sisälsi monta pientä!

Kuva keittiöstämme. Se on iso mutta muualla oli hieman sekaista ja rumaa joten siksi vain tämä otos. Tarkoitukseni on paljastaa myös muita kotini saloja jahka inspiroidun.

Sitten se pääasia, eli otsake. Tänään tosiaan Royal Mail toi minulle julistuksen siitä että olen astunut aikuisten ihmisten maailmaan, ja jättänyt lapsuuden kauas taakseni.

Tittididiiiii!

Torven töräyksiä!

Aploodeja!

Fanfaareja!

Konfetteja!

Lasten naurua!

Äitien kyyneliä!

Kyllä, minulla on shekki-vihko!