Englanti. Päivä 4.

Emmä sano et Englanti on parempi kuin Suomi. Jotkut asiat on kyllä ihan jees. Ja aluksi mä tietenkin vain hehkutan kaikkea, rakastan kaikkea. (Paitsi koulun sekoilua. Oikein kotoisa olo etten sanoisi!) Tänään kuitenkin melkein itketti kun tuntui niin hyvältä. Ja nauratti tietysti!

Olin tänään koulun niin sanotuilla harrastusmessuilla. (Tämä on vain mun keksimä nimi. En tiedä mikä se oli. Luulin ensin että pelkkä ns. urheilulajien esittely.)  Jokatapauksessa, siellä oli aivan kaikkea mahdollista. Ilmaista pizzaa, ilmaisia kangaskasseja, karkkia, avaimenperiä...

Siellä oli esittelemässä omaa juttuaan erilaisia opiskelijaryhmiä, kerhoja ja eri urheilulajien joukkueita. Jalkapalloa, surffausta, talvilajeja, kung fua(!), politiikkaa, vaellusta... You name it! Se oli kuin suoraan jostain elokuvasta! Olen nyt ilmoittautunut ehkä sataan ryhmään. Katsotaan mitä mä sitten oikeasti alan harrastamaan. Rugby kyllä kiinnostaa! Saisin purkaa mun agressioitani siinä! Joten katsotaan pärjäänkö kun perjantaina menen 'taster sessioniin!'

Harraste-/Urheilu-/Mikäliemessuilta kuvaa.

Messuilla islam-kojulla ottamani henna. £1 (Ja se kuuluisa läski vauvakäsi.)

Mitäkö olen oppinut Englannista versus Suomeen? (Maailman näkökulmasta hyödytöntä ja varsin epämääräistä tietoa, joka ei perustu niin mihinkään! Eli siis täysin ultimaattisia totuuksia briteistä.)

- Englantilaiset hymyilevät aina vieraan kohdatessaan. Silloinkin kun pyytävät anteeksi melkein tuupatessaan sinut kumoon portaissa. Kumoa Suomessa joku portaissa ja juokse äkkiä pakoon. Tai mumise sori. Jos olet oikein kohteliaalla tuulella saatat punastua ja riuhtaista muukalaisen kovakouraisesti pystyyn ennen kuin häviät omaan asuntoosi. Mutta ei me suomalaiset olla epäkohteliaita. Meillä on vain toinen kulttuuri.... Vai?

- Englannissa kassalla ollessai saat kuulla aina olevasi my love, dear, darling etc. Ensinnäki näiden sanojen kääntäminen suomeksi on aivan naurettavaa. Rakkaani, kultaseni.... Niille ei vain voi olla suomessa samanlaista merkitystä kuin Briteissä. Toisekseen suomessa kassalla on todennäköisempää odottaa kassan suunnittelevan asiakkaan huoletonta huitaisua nyrkillä, kuin hellittelynimiä ja kohteliaisuuksia. 

- Englannissa supermarketissa on hirveä kiire pois kassalta koska kassat ovat niin pieniä. On ehdottoman tärkeää alkaa pakata heti kun ensimmäinen tavara on lyöty tiskiin! Suomessa ei ole kiire pois kassalta, ja jos on niin ei myyjä sitä sinulle kehtaa sanoa koska vieraille ei puhuta.

- Englannissa vieraat ihmiset puhuvat toisilleen, ja sen sijaan että vastaisivat suomalaiseen tapaan nopeasti hamuten pois tilanteesta, he esittävät toisilleen jatkokysymyksiä!

- Englannissa hanavesi maistuu hirveälle olit missä tahansa. Suomessa on mahdollista juoda aivan kelvollista hanavettä ainakin jossain.

Miun ihana pusakka!!!

Mitä olen oppinut itsestäni?

- En osaa yleiseurooppalaista etikettiä vaan puhun suoraan.

- Tykkään tosi paljon ruisleivästä! (Unia ruisleivästä. Kauppoja joissa myydään ruisleipää. Vain unissa siis. Huoh.)

- Olen ajoittain stereotyyppinen suomalaisörmy, joka on helposti johdateltavissa, kun joku saatanan norjalainen kehtaa väittää että olen normaalein ja rauhallisin hänen kohtaamansa suomalainen! (Ps. Se norjalaispoika on oikeesti ihan kiva.)

Maanantainahan oli Beach parteeh! Ja kyllä, todistin norjalaisen olevan väärässä.