Heips.

Suomessa olen kolmannen vuoden AMK-opiskelija, pikkukylän kasvatti ja herttainen hölmö. (lue: Salaa älykkö!)

Englannissa olen se tyttö jonka kotimaata ei tiedetä, tai joka on varmasti ihan hullu, koska niin ovat kaikki muutkin suomalaiset. Olen myös audiovisuaalisen median opiskelija Leedsin idyllisessä vähän isommassa kaupungissa. (Yli 700 000 asukasta.)

Saavuin tänne eilen liian monella lennolla ja junalla. Olin aivan poikki koska en ollut nukkunut edellisyönä silmällistäkään. Kaikki oli epäaitoa ja outoa. Minä en ole se tyttö joka pelkää ottaa riskejä. Noh, riippuu mistä puhutaan. Mulle on kuitenkin aina ollut helppoa vaan ottaa ja lähteä. Mennä kauas pois. Polttaa ne sillat siellä takana. Katua mahdollisesti niitä siltoja myöhemmin, kun makaa yksin kylmässä huoneessa yksinkertaisen ikkunnan takana Leedsissä ja mietin että mitä helvettiä nyt tapahtuu. Niin, tämä oli isompi muutos kuin oletin. Itkin ehkä vähän kun hyvästelin mun mahtavat, ihanat, hassut luokkatoverini. Itkin ehkä vähän kentällä kun hyvästelin mun perheen. Eikä mua ollut lohduttamassa kuin pehmojääkarhu jonka olen ristinyt Napakontioksi (Kiitos Tolkien!).

Mä olen nyt vähän vähemmän ulalla. Mä olen ollut grillijuhlissa, juossut kilpaa pomppulinnatemppuradan, ostanut melkein muovisia halpoja täkkejä ja varmaan ekasta Harry Potterista asti unelmoimani munuaispiirakan! En hyväksy munuaispiirakkaan mitään muuta suhtautumista kuin autuaallista iloa, vaikken vielä olekkaan sitä maistanut. Mä olen myös alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelemaan englanniksi. Mä ehkä elän nyt sitä opiskelijaelämää jota kuvataan kirjoissa. Tai edes sinnepäin. Tai ehkei se ole yhtään sellaista kuin populaarikulttuuri väittää. Tiedä häntä. Mä olen nyt täällä. Mua ei tällä hetkellä itketä, mutta mä oon ihan sekasin. Kahtellaa!

Pros & Cons

Plussat tähän asti: 1. Intialainen mieskassa kutsui mua darlingiks, ja soitti toisen myyjän tuomaan ekstraisoja muovikasseja mun täkille ja tyynyille. 2. Mieshenkilö X kantoi mun kauppakamat himaan asti, ja myöhästyi varmaan sen takii luennolta! 3. Mun koulun ravintolassa myydään halpaa ruokaa ja alkoholia(!?).

Miinukset tähän asti: 1.Tää kämppä on kuin vankila ja mun huone melkonen luola. Täällä on kylmä ja kokolattiamatto tappaa varmaan jossain vaiheessa mun keuhkot. 2. Mun kuva ei sitten ollutkaan latautunut koulun sivulle, joten sain opiskelijakorttiin koulussa kämäsellä webbikameralla otetun suttuisen superlähikuvan naamastani. Ei kaunista.

Oudot asiat

Numero uno: Kun ostin ihan tavallisia, sellaisia ei mitenkään teräviä ruokailuveitsiä, niin multa kysyttiin paperit!

Numero due: En saanut ostaa kolmea pakettia särky-/kuumelääkkeitä. 500mg paracetamol. Ne paketit oli vielä harvinaisen pieniä. 5kpl/pkt ja 16 kpl/pkt.